background image
89
KIRJA-ARVIOT
nanen sekä Nyrki ja Tapio Tapio-
vaara. Tulenkantajat ja Kirjallisuus-
lehti olivat vasemmistoälymystön
foorumeja, joihin kirjoittivat myös
eräät liberaalit modernistit. Tapio-
vaaran veljesten hyviin ystäviin
kuuluivat Alvar Aalto ja Maire Gul-
lichsen, jonka äidin rahoittama
filmikerho Projektio pääsi Etsivän
keskuspoliisin muistioon yhtenä
niistä järjestöistä, jotka toteuttivat
kansanrintama-ajatusta bolsevik-
kien kauko-ohjauksessa.
Kiilalaiset halusivat olla proleta-
riaatin etujoukko, mutta työväes-
tön enemmistöllä ei ollut valmiuk-
sia sulattaa heidän modernismi-
aan. Ensimmäisessä Kiilan albu-
missa Turtiainen valitti, että työ-
läisten keskuudessa "kirjallisuu-
teen kohdistuva älyllinen valikoi-
mistarve on suurin piirtein katso-
en olematonta". Hänen mukaansa
"ala-arvoisten viikkolehtien seik-
kailu- ja tosikertomusten suunna-
ton levikki juuri työväestön kes-
kuuteen todistaa sitä".
Kiilan kirjailijat olivat Kansanva-
listusseuran perillisiä hyvässä ja
pahassa. He olivat elitistejä, jotka
eivät kyenneet ymmärtämään
populaarikulttuurin merkitystä
työväestön enemmistön elämäs-
sä. Yhdysvalloissa George Gersh-
win ja Irving Berlin tarjosivat radi-
kaalia yhteiskuntakritiikkiään po-
pulaarimusiikin keinoin. Ranskas-
sa modernistien innoittajiin kuu-
luivat Josephine Baker, Edith Piaf
ja sotien jälkeen Juliette Gréco.
Suomessa vasemmistolaisten
modernistien liitto populaarikult-
tuurin kanssa solmittiin vasta
1960-luvulla.
Menestynein 1930-luvun työ-
läislyyrikoista oli Hennalassa pu-
navankina pidetty Martti Jäppilä.
Hän oli vuonna 1922 perustamas-
sa Sörnäisten työväenyhdistyksen
kisälliryhmää, josta muotoutui
myöhemmin Suomen suosituin
tanssiorkesteri. Kisällilaulujen te-
kijän rutiinilla Jäppilä sanoitti Dal-
lapélle lukuisia menestysiskelmiä,
mutta myös syviä tuntoja tilittä-
vän vankilakuvauksen Äiti ja poika.
Nuori sukupolvi toi uudet tuu-
let Kiilaan 1960-luvulla. Pentti Saa-
rikoski oli modernisteista ankarin,
mutta hän ymmärsi myös popu-
laarikulttuurin merkityksen. Hä-
nen hienoihin sanoituksiinsa Ta-
pio Lipponen teki ikimuistoisia
sävellyksiä, joita Muksut taiten tul-
kitsivat. Saarikoski ehdotti Reino
Helismaalle Eino Leino seuran
palkintoa, mutta aloite ei saanut
kannatusta. Saarikosken vaali-
tilaisuudessa vuonna 1966 esiin-
tyi Muksujen ohella myös Irwin
Goodman. Kaj Chydenius oli 1960-
luvun kiilalaisista se, jonka työ
vaikuttavimmin mursi korkean ja
matalan kulttuurin välistä muuria.
Hänen sävellyksensä toivat Elvi
Sinervon runoille suuren joukon
uusia ystäviä.
Tuomo Olkkonen
valt. maist., Helsinki
Kirjailija Alpo Ruuth kantoi Kiilan lippua Helsingissä Hakaniementorilla
vappuna 1980. Kuva: U.F. Inkinen. Kansan Arkisto.