Muistiinpanoja mediasta. Teos,
Helsinki 2006. 273 s.
poikkeus guruja orjallisesti seu-
raavien ja usein niin tekoteoreet-
tisten yhteiskuntatieteilijöiden
joukossa. Hazard ei kirjoita yhtään
kertaa Bourdieu, Weber, Durk-
heim eikä Tönnies, puhumatta-
kaan nuoremmista klassikoista.
Tästä huolimatta tekstistä hohkaa
läpi kypsä yhteiskuntakriittinen
ajattelu. Jotkut ovat halunneet lei-
mata Hazardin epäoikeudenmu-
kaisesti "räväkäksi suunpieksäjäk-
si", joka puhuu julkisuudesta, jotta
itse pääsisi sinne arvioimaan me-
diaa, jossa itse toimii ja sanomaan
mielipiteitä, joita kukaan ei kysy.
linnut teoksensa kirjalliseksi muo-
doksi pamfletin, kiistakirjoituksen.
Mutta miksi tämä tekstilaji näin
pitkässä pohdiskelussa? Pamflet-
ti on kuin päiväperho; kommen-
toidut poliittiset sattumukset van-
hentavat tekstin nopeasti. Hazar-
din kieli leikittelee, sivaltaa, iskee
alle vyön, kirkuu, se yksinkertais-
taa, maalaa mustavalkoisia asetel-
se sanoo brutaalisti huoratarha ja
pimppi-ilmoitus, se opettaa sormi
pystyssä, se moralisoi ja syyttää.
On selvää, että käytetty lähde-
aineisto, mediamateriaali, on vie-
nyt lukijaansa ja tartuttanut kie-
leen sen rytmin.
kein tahtovat pitää niin vaarin ta-
varastaan, joka heille itselleen on
arvoton ja miehille niin arvokas?
Kun se kerran tuolla vapaana liik-
kuu, miksi ihmeessä siihen ei saisi
survaista?" Puhe prostituutiosta
on vakavaa puhetta ja Hazard ky-
syy: missä ovat huorissa käyvät
miehet? Miksi maksullisia naisia
käyttävät miehet pakoilevat ja
salailevat, jos prostituutio on hei-
dän mielestään sallittava asia?
Turhaan vaaditaan Stasi-listoja jul-
ki, kun on tärkeämpiäkin listoja
julkaistavana.
minkä sortin feministi kirjoittaja
on, ei suoraan selviä. Ei hän aika-
nakaan vain lesbosuhteita kan-
nattava radikaali kulttuurifemi-
nisti ole, eikä raskauksia kaihtava
radikaali liberaalifeministikään.
Teksti ei myöskään muistuta rans-
kalaisten feministien filosofisia
tuotteita. Ehkä Hazard ei olekaan
radikaali, vaan tavallinen suku-
puolen eriarvoisuutta ja naisten
alistamista vihaava pohjoismai-
nen naisasianainen? Hazard kas-
voi feministiksi paitsi siksi, että
kasvoi naiseksi, myös siksi, että
"koko aikuisikäni olen saanut kyr-
piintyä siihen, että väitteen ja ar-
jen välillä on ero, jonka olemassa-
olo liian usein kiistetään". Hazard
on vihainen ja tosissaan ja oi-
keassa. Miehenä hänen olisi hel-
pompi: "Jos olisin mies, Loka Laiti-
nen näyttäisi rinnallani martalta".
Hazard osoittaa syyttävän sor-
me toimiviin miehiin myös naisiin
itseensä. Sievät puolialastomat
missit, jotka kauhistelevat nais-
asiaa, ja keski-ikäiset naiskriitikot,
jotka ylistävät keskinkertaisia
näyttelijänuorukaisia, saavat kuul-
la kunniansa.
kaero miesten salajuoni ole: tä-
män käytännön ylläpitoon osallis-
tuvat halulla ja silkkaa järkevyyt-
tään myös naiset". Hazardin mu-
kaan pätevyyteensä luottava nai-
nen liittoutuu työelämässä mie-
luummin miesten kuin naisten
kanssa. Aivan, mutta ei ole muuta
mahdollisuutta, kun naisia ei lähi-
piirissä ole. En usko, että syyllistä-
mällä tavallisia naisia päästään
naisasiassa eteenpäin. Täytyy vain
luottaa siihen, että "naishommeli"
saadaan vietyä läpi pikkuhiljaa
kahden strategian avulla: yhtääl-
tä päiväkotien, koulujen ja kansa-
laiskasvatuksen, toisaalta asialli-
sen valistuksen kautta niin, että ta-
sa-arvoajattelu läpäisee kaikki yh-
teiskunnalliset tasot.
henkilökohtaisesti tärkeää. Se,
mitä hän kertoo, on monille meis-
tä surullisen tuttua ja ajankohtais-
ta. Arvostan sitä tapaa, miten
Hazard asettaa itsensä tutkijana
alttiiksi kaikelle alamittaiselle pu-
heelle valitsemalla feministisen
lähtökohdan kirjoituksiinsa. Se on
rohkea teko.
dosentti, Helsingin yliopisto