Union, Finland and the Cold
War. The Finnish Card in the
Soviet Foreign Policy, 1956
1959. Bibliotheca Historica 103.
SKS, Helsinki 2006. 195 s.
tarkastelleet toisen maailmanso-
dan jälkeisiä Suomen ja Neuvos-
toliiton välisiä suhteita jo vuosi-
kymmenien ajan. Yleensä tarkas-
telu on kohdistunut henkilöihin ja
pääasiassa Urho Kekkoseen, mikä
kertoo Kekkosen dominoivasta
asemasta Suomen politiikassa.
Tarkastelu on myös ollut Suomi-
keskeistä, joskin eräät muistelijat,
kuten Max Jakobson, ovat tuoneet
esiin kansainvälisen, lähinnä ang-
loamerikkalaisen näkökulman.
Tutkimuksen ulkopuolelle on jää-
nyt toinen eli neuvostoliittolainen
osapuoli, mikä on johtunut paitsi
tutkijoiden ja muistelijoiden ta-
voitteista ja kielitaidosta myös sii-
tä, ettei neuvostoliittolaisia lähtei-
tä ole ollut käytettävissä. SNTL:n
hajoamisen jälkeen lähdetilanne
on parantunut, ja tutkimukset
ovat saaneet uutta ulottuvuutta.
jossa Suomen ja Neuvostoliiton
suhteita on pyritty tarkastele-
den käytön asiantuntemus, lähde-
kritiikki ja kyky tarkastella asioita
johdonmukaisesti teorian ja teh-
tävänasettelun kannalta.
tuksilta ja ilmoittaa jättäneensä
Venäjän valtionarkiston ja sotilas-
arkistot tarkastelun ulkopuolelle,
koska tutkimus käsittelee pääasi-
assa ulko- ja osittain kauppapoli-
tiikkaa. Puolustuspolitiikka loistaa
työssä poissaolollaan, vaikka Suo-
mi sijaitsee Venäjän ja Neuvosto-
liiton kannalta strategisesti tär-
keällä paikalla. Pitkin tutkimus-
taan Kähönen käsittelee kuiten-
kin YYA-sopimusta, sen mahdolli-
sia seurauksia maailmanpolitii-
kasta ja mahdollisia sovellutuksia
Suomen asemaan ja heijastuksia
laajemmin Skandinaviaan.
erilaisen järjestelmän kilpailun
maailmanherruudesta. Taistelu
ymmärrettiin puolin ja toisin nol-
lasummapelinä, johon pienten pe-
laajien oli sopeuduttava. Kähönen
tarkastelee myös mielenkiintoisel-
la ja kriittisellä tavalla Euroopan in-
tegroitumista, Naton vaikutuksen
kasvua ja toimenpiteitä, joihin
Neuvostoliitto ryhtyi puolustaes-
saan asemiaan Euroopassa. Vertai-
lukohteiksi Kähönen on ottanut
SNTL:n politiikan Unkarin, Puolan
ja Kiinan suhteet. Unkari liittyi tie-
tysti Itävallan ja Saksan kysymyk-
siin, joilla oli keskeinen vaikutus
Euroopan poliittiseen kehitykseen
ja sitä kautta Suomeen. Kiinan otta-
minen tarkastelun kohteeksi tuntuu
kaukaa haetulta ja jää irralliseksi.
aikaisen Suomen kansainvälisen
aseman tutkimukseen ja näyttää
varmasti tietä jatkotutkimuksille.
Alpo Juntunen
dosentti, Helsingin yliopisto
masta. Tutkimuksensa teoreetti-
seksi lähtökohdaksi Kähönen on
ottanut liberaalin konstruktivismin
opin ja yhdysvaltalaisen Robert D.
Putnamin teorian kahden tason
pelistä eli ulko- ja sisäpolitiikan
vuorovaikutuksesta. Teoria sopii
hyvin Kekkosen kauden tarkaste-
luun, sillä Kekkonen halusi erotel-
la ulko- ja sisäpolitiikan toisistaan.
Kähösen tutkimuksessa teoria tu-
lee testatuksi. Tekijä tosin tarkaste-
lee SNTL:n oloja pinnallisesti lähin-
nä länsimaisen tutkimuksen kaut-
ta, mutta pystyy silti osoittamaan,
että ulkopoliittiset tekijät olivat
ensisijaisia Neuvostoliiton Suo-
men politiikassa. Ansiokkaasti Kä-
hönen tarkastelee pientä Suomea
kahden imperiumin välimaastoon
sijoittuvana poliittisena sopeutu-
jana. Tuolloin hän huomio myös
geopolitiikan, vaikka asioita ei ole
tarkasteltu geopolitiikan tai impe-
rialismin teorioiden kautta.
lisuudessa vain ns. yöpakkaskriisi.
Sitä Kähönen toki tarkastelee tiu-
kasti lähtökohdistaan käsin ja si-
joittaa tapahtumat kansainväli-
seen kehitykseen. Kähönen myös
osoittaa kuinka nuoruudessaan
perustuslaillinen Kekkonen joutui
taipumaan vanhasuomalaisen
Venäjä-politiikan harjoittajaksi. Oli
taivuttava NL:n vaatimuksiin
kauppaetujen ja läntisten yhteyk-
sien kehittämiseksi. Itään kumar-
tamista voitiin kylläkin hyödyntää
sisäpolitiikassa. Nämä keskeiset
tutkimustulokset olisivat tulleet
paremmin osoitetuksi pidemmäl-
lä tutkimusjaksolla.
tieteelliseen työhön. Se on ikään
kuin lunastettu pääsylippu tiede-
yhteisöön. Tämän kokeen Kähö-
nen on läpäissyt. Tutkimuksen si-
vuilta ilmenee perehtyneisyys ai-