Vuoden työväentutkimus -palkinto jaetaan vuosittain erityisen ansiokkaalle teokselle, joka käsittelee työväestöä, sen elämää, kulttuuria, historiaa, järjestöelämää tai muuta toimintaa. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa ja tehdä näkyväksi työväestöön liittyvää historian-, perinteen- ja kulttuurintutkimusta. Palkinnolla halutaan myös tuoda esiin, miten työväentutkimus on muovaamassa tämän päivän ja tulevaisuuden yhteiskuntaa.
Palkinto annetaan vuorovuosina akateemisen tutkimuksen kriteerit täyttävälle teokselle ja vuorovuosina sellaiselle teokselle, jonka ei tarvitse täyttää tällaisia kriteerejä. Vuonna 2023 palkinnosta kilpailivat vuosina 2021 ja 2022 ilmestyneet ei-akateemiset tutkimukset.
Palkinnon myöntää Työväenperinne ry, ja palkintoa tukevat Työväen Sivistysliitto TSL sekä ajatuspajat Kalevi Sorsa -säätiö ja Vasemmistofoorumi. Valinnan suorittaa vuosittain koottava palkintoraati. Palkintoraatiin kuuluivat tänä vuonna puheenjohtajana dosentti Matias Kaihovirta sekä muina jäseninä tutkijatohtori Mikko Kemppainen, tutkijatohtori Silja Pitkänen, kotiseutuneuvos Tero Tuomisto ja YTM Elina Vainikainen. Raadin sihteerinä toimi tietoasiantuntija Alpo Väkevä.
Vuoden työväentutkimus -palkinto myönnettiin Harri Vanhalalle teoksesta Kommuuna Kylväjä: Amerikansuomalainen kolhoosi Donin aroilla (Siirtolaisuusinstituutti, 2021).
Vuoden työväentutkimus -kunniamaininta myönnettiin Sirpa Puhakalle teoksesta Kari Uotila: Telakan senaattori (Kulttuuriosuuskunta Partuuna, 2022).
Vuoden työväentutkimus -palkinnon suuruus on 1 000 € ja kunniamaininnan 250 €.
Palkinnot luovutettiin Työväenliikkeen kirjastossa Helsingissä perjantaina 26.5.2023 klo 14.00.
Lisätietoja ja kuvia:
Alpo Väkevä, alpo.vakeva@tyovaenperinne.fi.
Kuva: Teuvo Peltoniemi
Kuva: Maarit Miettinen
Harri Vanhala – Vuoden työväentutkimus -palkinto
Vanhala, Harri. Kommuuna Kylväjä: Amerikansuomalainen kolhoosi Donin aroilla. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2021.
Tietokirjailija ja diplomi-insinööri Harri Vanhalan kirja on mukaansatempaava kertomus amerikansuomalaisten työläisten perustamasta Kylväjä-kommuunista 1920- ja 30-luvun Neuvostoliitossa. Teos on taidokkaasti kirjoitettu, suurelle yleisölle suunnattu historiateos aiheesta, josta muun muassa puutteellisen lähdeaineiston vuoksi on kirjoitettu hyvin vähän.
Kylväjä perustettiin tyhjästä ja erittäin karuissa oloissa. Uudisasukkaat kohtasivat heti saapuessaan Donin aroille suuria haasteita, kun maa osoittautui vaikeasti viljeltäväksi ja alueen asukkaat suhtautuivat heihin epäilevästi. Kylväjän asukkaiden suureksi vaivaksi koituivat alkuun myös alkeelliset asumisolot, ruuan- ja tavaranpuute sekä vaaralliset kulkutaudit ja aroilla kulkevat rosvojoukot. Nuori neuvostovaltio tervehti kuitenkin ilolla Amerikasta saapuneita raivaajia, jotka toivat mukanaan koneita, rahaa ja elintarvikkeita. Sinnikkäällä uurastuksella kommuuni saatiin toimimaan, ja se nousi jopa valtion mallikommuuniksi, jota esiteltiin todisteena sosialistisen järjestelmän ylivertaisuudesta. Suurin osa kommuunin suomalaisasukkaista muutti 1930-luvulla Karjalaan, kun valtio kiristi otettaan kommuunista ja kun kommuunin toimintamahdollisuudet heikkenivät muun muassa sen johtajien riitaantuessa. Monet entisistä asukkaista menehtyivät Stalinin vainoissa, mutta osa eli kommuunissa ja sen alueella sijaitsevassa kylässä vielä vuosikymmeniä. Vanhala itse on kirjaa varten vieraillut kylässä ja jopa haastatellut kommuunin viimeistä suomalaistaustaista asukasta (Matti Tarhala 1944–2022).
Vanhalan teos luo mielenkiintoisen ja otteessaan pitävän tarinan, joka kuljettaa lukijan Yhdysvaltain länsirannikolta kommuunin suunnitteluvaiheesta läpi mantereen New Yorkiin ja sieltä yli Atlantin valtameren keskelle vallankumouksen jälkeistä Neuvosto-Venäjää. Keskiössä ovat kommuunin rakentamiseen osallistuneet ja siellä asuneet henkilöt, erityisesti Vanhalan isovanhemmat Clas Collan ja Laina Paajanen, joiden vaiherikkaiden elämien selvittäminen on toiminut Vanhalalle tutkimuksen innoittajana.
Kirja sisältää runsaasti mielenkiintoisia anekdootteja yksittäisistä tapahtumista ja henkilöistä, joista mainittakoon suomalainen kirjailija Elvira Willman, joka oleskeli lyhyen aikaa kommuunissa. Anekdootit eivät kuitenkaan riko kokonaisuutta, sillä Vanhala käyttää niitä apunaan tarkastellessaan kommuunin elämää yleisemmällä tasolla, osana työväenliikkeen ja Neuvostoliiton historiaa. Kommuunissa vaikuttaneista henkilöistä koostettu luettelo lyhyine elämäkerrallisine kuvauksineen on myös arvokas jatkotutkimuksen kannalta. Lisämausteensa teokseen tuo runsas kuvitus, joka elävöittää kerrontaa ja tekee näkyväksi kommuunin arkea.
Vanhalan teos on korkeatasoinen harrastajatutkijan työ, jolla on arvoa myös historiantutkimuksen ammattilaisille. Kirjoittaja on tehnyt merkittävän tutkimustyön selvitäkseen Kylväjän syntyä sekä sen asukkaiden kohtaloita. Vanhala on kaivannut esille paljon sellaista tietoa, mitä erityisesti nykytilanteessa on vaikeasti saatavilla. Rikasta lähdeaineistoa on käytetty taitavasti, ja yksittäisten henkilöiden elämänvaiheet nivoutuvat sulavasti osaksi laajempaa historiallista kontekstia.
Näillä perusteilla palkintoraadin on kunnia myöntää Vuoden työväentutkimus -palkinto Harri Vanhalalle.
Sirpa Puhakka – Vuoden työväentutkimus -kunniamaininta
Puhakka, Sirpa. Kari Uotila: Telakan senaattori. Helsinki: Kulttuuriosuuskunta Partuuna, 2022.
Kansanedustajan ja telakan luottamusmiehen Kari Uotilan elämäkerta on ammattitaidolla kirjoitettu, kohteensa näköinen esitys. Teos on monella tapaa työväentutkimusta parhaimmillaan sen valaistessa monipuolisesti, yhteiskuntaluokkien, työn ja politiikan näkökulmista työväenluokkaista elämää.
Kirjassa nousevat keskeiselle sijalle ne kaksi Uotilan uraa, joista hänet julkisuudessa tunnetaan: telakan pääluottamusmiehenä sekä Vasemmistoliiton kansanedustajana. Molemmissa rooleissa korostuu Uotilan ilmeinen kyky yhteistyöhön ja tuloksellisiin neuvotteluihin hankalissakin tilanteissa. Uotilan elämäkerta avaa näkymiä myös menneiden vuosikymmenten työelämään ja tietenkin ennen kaikkea telakkamaailmaan, josta mies valtakunnanjulkkikseksi nousi. Niin ikään teos kuvaa sosiaalista nousua – siitä, miten matalasti koulutettunakin voi edetä yhteiskunnan huipulle, kun on valmis tekemään työtä ja mukana on sopivasti tuuriakin. Konstailematon ja napakka elämäkerta ihmisestä, joka rikkoi monia lasikattoja, purki stereotyyppistä vasemmistolaisen duunaripoliitikon roolia ja kykeni tulokselliseen yhteistyöhön yli puoluerajojen, ansaitsee paikkansa työväentutkimuspalkinnon kärkijoukossa.
Näillä perusteilla palkintoraadin on ilo myöntää Vuoden työväentutkimus -kunniamaininta Sirpa Puhakalle.