Monitieteinen työväentutkimuksen erikoiskirjasto
Erikoiskirjastojen neuvosto on julkaissut kannanoton erikoiskirjastojen aseman turvaamiseksi. Valtionavustusten leikkaukset ja valtion virastojen yhdistämishankkeet uhkaavat monia erikoiskirjastoja. Niiden tietovarantoja on kartutettu systemaattisesti ja monasti jo yli sadan vuoden ajan tietyiltä erikoisaloilta. Ne myös välittävät alansa tutkimusta aktiivisesti yhteiskuntaan hyödynnettäväksi.
Lue koko kannanotto Erikoiskirjastojen neuvoston sivuilta:
Kevään tilaisuudet ovat päättyneet!
Päivitetty 6.6.2024
Kirjastossa noudatetaan turvallisemman tilan periaatetta, jonka mukaan kaikki asiakkaat ovat tervetulleita kirjastoon ja siellä pidettäviin tilaisuuksiin koulutuksesta tai sosiaalisesta taustasta, poliittisista mielipiteistä tai henkilökohtaisesta identiteetistä riippumatta. Kirjaston tiloja saa käyttää rauhassa muita häiritsemättä, ja henkilökuntaan voi aina ottaa yhteyttä tarvittaessa, esimerkiksi jos kokee häirintää. Kirjaston tilaisuudet ovat luonteeltaan osallistavia, avoimia yleisötilaisuuksia, joissa tarjotaan mahdollisuus puheenvuoroihin, ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
Osa tilaisuuksista striimataan, mutta varmin tapa osallistua tapahtumaan on saapua paikan päälle.
Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa!
Tervetuloa näyttelyiden avajaisiin!
Maanantai 22.1. klo 17.30 – 19.00
Työväenkirjaston ystävät ry:n tammikuun ensimmäisessä studia generaliassa vieraana Antti Rämänen.
Illan aiheena uusi tietokirja Rikottu rajamaa. Haastattelijana historiantutkija Seppo Aalto.
Tilaisuuden avaa Työväenkirjaston ystävät ry:n puheenjohtaja Pentti Arajärvi.
”Historiateos tutkii Kannaksen huvilaseudun suistumista sisällissodan kauhuihin. Vuonna 1910 Kannaksella juhlittiin rautatietä, joka toi alueelle jopa satatuhatta venäläistä kesäasukasta. Seudulle saatiin töitä ja rahaa. Vuonna 1918 juhlien puhujista yksi makasi joukkohaudassa, toinen johti rankaisutoimia. Sodan raaimpiin kuuluvissa puhdistuksissa huvilaseudulla surmattiin noin tuhat ihmistä. Sota ja rajan sulkeutuminen muuttivat vilkkaan seudun syrjäiseksi pussinperäksi. Tuhannet tyhjät datsat muistuttivat aikakauden loppumisesta. Toipuminen jäi kesken, kun evakkomatkat hajottivat kyläyhteisöt lopullisesti. Sisällissota Kannaksella elää yhä Suomen historian haamusärkynä.” –– Atena
Järjestäjä: Työväenkirjaston ystävät ry
Torstaina 8.2.2024 klo 17.00 – 18.30
Tervetuloa Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran uuden kirjan julkistamistilaisuuteen!
Professori Jukka Rantala kertoo tilaisuudessa teoksestaan Vainon jäljet. Kirja kuvaa, millaisia jälkiä keväällä 1918 teloitusyritykseen huipentunut vaino jätti kansakoulunopettaja Kaarlo Isomäkeen. Kirjassa kerrotaan vainon jälkeisistä oikeudenkäynneistä ja Isomäen myöhemmästä elämästä. Teloitusta yrittivät valkoisen terrorin kuuluisat murhamiehet Saaren Jallu ja Rummin Jussi, mutta taustalla vaikuttivat Isomäen kanssa riitaantuneet Jämsän mahtitalonpojat. Oikeutta vaille jääminen katkeroitti Isomäen. Hän teki merkittävän uran opettajana sekä myöhemmin asianajajana ja lahtelaisena kunnallispoliitikkona. Henkisesti Isomäki ei kuitenkaan toipunut traumaattisista kokemuksistaan.
Kirja on vapaasti ladattavissa osoitteesta http://hdl.handle.net/10138/570337 ja painettu versio ostettavissa julkistamistilaisuudessa.
Tilaisuutta ei striimata.
Järjestäjä: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura
Maanantai 12.2. klo 14-15.30, yleisökeskustelu klo 16 saakka
Studia generalia -sarja: Työväenliike yhteiskunnallisena ja taloudellisena muutoksentekijänä
Ekologisuus, kestävä kehitys ja oikeudenmukainen siirtymä. Alustajana Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto. Kommentaattorit Pia Björkbacka, SAK ja Janne Peljo, EK.
Osa studia generalia-luentosarjaa. Sarjan alustajat ja kommentaattorit ovat tutkijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia.
Tilaisuus striimataan livenä, mutta siitä ei jää tallennetta.
Järjestäjä: Työväen Akatemia, yhteistyössä Työväen Sivistysliitto TSL, Työn ja talouden tutkimus LABORE ja Kalevi Sorsa -säätiö.
Maanantai 11.3. klo 14.00 – 16.00
Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan Sirola-opiston historiasta!
Vanajanlinnan historiaa käsittelevä kirja Vanajanlinna 1924-2024 – Sata kiehtovaa vuotta on valmistunut, kirjassa avataan myös Sirola-opiston historiaa. Sirola-opiston osuuden on kirjoittanut historiantutkija Mikko Pollari.
Vallankumouksellinen Vanajanlinna, Sirola-opiston historiaa käsittelevän tekstiosuuden esittelytilaisuus järjestetään maanantaina 11.3.2024 klo 14–16. Opiston osuutta esittelee historiantutkija Mikko Pollari. Tilaisuuden alussa on kahvitarjoilu.
Järjestäjä: Yrjö Sirolan Säätiö
Maanantai 18.3. klo 14-15.30, yleisökeskustelu klo 16 saakka
Studia generalia -sarja: Työväenliike yhteiskunnallisena ja taloudellisena muutoksentekijänä
Alustajana tutkija Merja Kauhanen, Labore. Kommentaattorit: Leena Pöntynen, Teknologiateollisuus, Heikki Ailisto, VTT, ja Maria Mäkynen, Ammattiliitto Pro
Osa studia generalia-luentosarjaa. Sarjan alustajat ja kommentaattorit ovat tutkijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Tilaisuus striimataan.
Järjestäjä: Työväen Akatemia, yhteistyössä Työväen Sivistysliitto TSL, Työn ja talouden tutkimus LABORE ja Kalevi Sorsa -säätiö.
Maanantai 18.3. klo 18-19.30
Suvi Ahola valoittaa Helvi Hämäläisen ajattelua. Haastattelijana Työväenkirjaston ystävien varapj. Leena Nikula.
”Helvi Hämäläisellä (1907–1998) oli voimakas kirjailijankutsumus ja valokuvantarkka muisti. Runoihinsa hän maalasi värikylläisiä maisemia ja romaaneissaan kirjoitti yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, naisen osasta ja sivistyneistön elämänvalheesta. Pääteos Säädyllinen murhenäytelmä aiheutti ilmestyessään vuonna 1941 skandaalin. Sen jatko-osassa ja muissakin romaaneissaan Hämäläinen dokumentoi sodan aikaisen Suomen elämää ja mielialoja terävästi, säälimättä.
Antologiaan Mitä Helvi Hämäläinen todella sanoi? Suvi Ahola on valinnut tekstikatkelmia kirjailijan tuotannosta ja valtavasta jäämistöstä, kuten kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista. Aholan kirkkaan analyyttiset miniesseet nostavat uudelleen esiin Finlandia-palkitun kirjailijan, jonka sanomisiin on joskus syytä suhtautua varauksella.” –– WSOY
Järjestäjä: Työväenkirjaston ystävät ry
Keskiviikko 10.4. klo 17.00–17.45
Arkistonhoitaja Maaret Storgårds esitelmöi ajankohtaisesta aiheesta ”Yksilön digitaalinen jälki – mitä meistä jää tuleville sukupolville?”
Yhä harvempi meistä käyttää perinteistä muistikirjaa tehdäkseen merkintöjä menoista, mietteistään tai päivän tapahtumista. Muistikirjojen tilalle ovat tulleet digitaalilaitteet, joiden sovelluksissa jaamme itsestämme tietoa teksteinä, kuvina ja videoina. Arkistonhoitajan pöytä täyttyy edelleen paperisista kalentereista, muistikirjoista, kirjeistä ja kuvista, mutta mitä päätyy yksityisarkistoihin sosiaalisen median alustoilta? Yksilödataa syntyy valtavia määriä ja se pirstaloituu eri alustoille, sen paljous on myös syy sen katoamiseen. Miten takaamme sen, että tulevaisuudessakin meillä on yhtäjaksoisesti kerättyä, luotettavaa yksityisarkistollista tietoa saatavilla, ei mustaa aukkoa?
Esitelmässä pohditaan yksilödatan arkistoinnin nykytilaa, sen ympärillä vallitsevia ilmiöitä sekä mahdollisia tulevaisuuksia.
Musiikkiarkiston arkistonhoitaja Maaret Storgårds on musiikkitieteilijä (FM) ja tradenomi (YAMK). Hän opiskelee parhaillaan tulevaisuudentutkimusta Turun yliopistossa, jonne valmistelee pro gradua yksilödatan arkistoinnin tulevaisuuksista.
Esitelmä on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille. Esitelmän jälkeen alkaa klo 18 Musiikkiarkiston Kannatusyhdistys ry:n vuosikokous, joka on tarkoitettu vain yhdistyksen jäsenille.
Järjestäjä: Musiikkiarkisto
Tiistai 16.4. klo 17.30–19.00
Meri Valkaman ja presidentti Tarja Halosen keskusteluja uutuusteoksen pohjalta. Työväenkirjaston ystävät ry:n studia generalia.
”Kun Venäjä helmikuussa 2022 hyökkäsi Ukrainaan, alkoi syyllisten etsiminen. Suomessa moni suuntasi syyttävän sormensa entiseen presidenttiin Tarja Haloseen, joka oli vuosia rakentanut lämpimiä suhteita Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin.
Vuosi sodan alkamisen jälkeen Meri Valkama ryhtyi käymään Tarja Halosen kanssa keskusteluja maailmanpolitiikasta. Valkama halusi selvittää, mitä Halonen itse ajattelee vanhoista päätöksistään. Millaisessa maailmassa ja minkälaisen tiedon varassa ne tehtiin? Entä oliko mahdollista, että koko elämänsä rauhan puolustamiselle omistanut päättäjä olisi tullut tahattomasti edistäneeksi mahdollisuutta sotaan?
Valkama seurasi vuoden 2023 ajan Halosen työtä niin Suomessa kuin maailmalla. Sen aikana paljastui jotakin hätkähdyttävää: silloinkin, kun ajattelemme maailman matkaavan kohti parempaa, ympärillä on lähinnä kaaosta. Sen keskellä maailman päättäjien on tehtävä parhaansa.
Mitä tästä kaikesta ajattelee Halonen? Mikä saa kahdeksankymppisen presidentin edelleen kiertämään maailmaa ja sen kriisipesäkkeitä? Ja miksi YK:n pääsihteeri António Guterres soittaa juuri Haloselle, kun hän ei tiedä, mitä tehdä?” — Kustantamo S&S
Järjestäjä: Työväenkirjaston ystävät ry
Keskiviikko 24.4.2024 klo 17.00–19.00
Tilaisuuden ohjelma
Klo 17.00-17.10
Avaussanat
Jukka Pietiläinen, Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja, YTT
klo 17.10 –17.40
Toteutuvatko SOTE-uudistuksen lupaukset?
Olli Savela, Keski-Uudenmaan aluehallituksen jäsen, Tilastokeskuksen yliaktuaari, eläkkeellä
klo 17.40 – 18.10
Onko liian aikaista arvioida lupausten toteutumista?
Marja Vaarama, professori emerita, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos
18.10 – 19.00
Keskustelu huolista ja ratkaisuehdotuksista
Johdattelijana Leena Eräsaari, professori emerita, Jyväskylän yliopisto, sosiaalityö
Järjestäjä: Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA ry ja Vasemmistofoorumi
Tiistaina 7.5. klo 18.00–19.30
Samu Kuoppa kertoo hänen ja Riina Tanskasen uutuuskirjasta Kapitalismin suuri illuusio. Haastattelijana Ralf Sund.
”Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa esittelevät kirjassaan Kapitalismin suuri illuusio yhdeksän keskeistä valhetta, joiden varassa nykyjärjestelmä lepää.
Teos palauttaa talouspuheen arjen tasolle ja kysyy, miksi hoiva nähdään kustannuseränä, miksi ympäristön tuhoaminen kasvattaa taloutta ja miksei talouden tehtävä ole taata jokaisen ihmisen perustarpeet.
Ihmiskunnan edistyksen airuena esitetty kapitalismi rapauttaa demokratiaa, pitää yllä orjuutta ja ruokkii epätasa-arvoa. Kapitalismi myydään meille ainoana vaihtoehtona, vaikka se on mahdollisista vaihtoehdoista pahimpia. Tämä kirja on vaaleanpunainen kutsukirje vastarintaan. Jotta voimme muuttaa taloutta ja sen kautta maailmaa, täytyy meidän kaikkien pystyä myös puhumaan siitä.” — Into Kustannus
Järjestäjä: Työväenkirjaston ystävät ry
Torstaina 16.5. klo 15.00–18.30
Työväenliikkeen kirjastossa järjestetään torstaina 16.5. Työväenperinnepäivä. Tänä vuonna päivän ohjelmassa on Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran järjestämä juhlaseminaari jota seuraa Vuoden Työväentutkimus -palkinnon julkistus. Tervetuloa!
Tarjoilujen vuoksi pyydämme ilmoittautumaan 9.5.2024 mennessä osoitteeseen sihteeri@thpts.fi
Tilaisuuden avaus
Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran puheenjohtaja Tiina Lintunen
Työväki, hyvinvointi ja vauraus -paneelikeskustelu
Pete Pesonen (moderaattori), Matti Hannikainen, Jussi Lahtinen, Anna Rajavuori
***
***
Avauspuheenvuoro
Työväenperinne ry:n puheenjohtaja Mervi Ylitalo.
Palkinnonsaajan julkistaminen
Palkintoraadin puheenjohtaja Kari Teräs
Palkinnonsaajan puheenvuoro
Järjestäjä: Työväenperinne ry ja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura
Tilaisuutta ei striimata. Saavuthan paikan päälle!
Tiistaina 28.5. klo 17.00–18.30
Antti Kujala esittelee uutuuskirjaansa. Teos antaa perspektiiviä nykyiseen hyytävään tilanteeseen, jossa Venäjä on muuttumassa Neuvostoliiton kaltaiseksi ja rautaesirippu on uudelleen laskeutunut Euroopan ylle. Haastattelijana Oula Silvennoinen.
”Palkitun historioitsijan värikäs teos kertoo Stalinin luoman valtiokokonaisuuden moninaiset vaiheet toisesta maailmansodasta Mihail Gorbatšovin valtakauden loppuun. Imperiumi hajosi 1980–90-lukujen vaihteessa, mutta nyt sitä yritetään palauttaa tyypillisellä keinolla, brutaalilla sotilaallisella väkivallalla.
Vallatessaan Itä-Euroopan maat neuvostoarmeija teki samanlaisia raakoja sotarikoksia, joita nyt näemme Ukrainassa. Kylmän sodan alettua Stalin sovjetisoi nämä maat. Länsimaisen demokratian kannattajat vaiennettiin julmasti.
Nikita Hruštšev puolestaan käynnisti 1950-luvulla destalinisoinnin. Vankiloita ja pakkotyöleirejä tyhjennettiin, ja kuolemantuomioiden käyttämistä politiikan välikappaleena vähennettiin. Sorron väheneminen rohkaisi vapauteen pyrkiviä voimia. Neuvostopanssarit kuitenkin tukahduttivat Itä-Saksan kansannousun vuonna 1953, Unkarin kansannousun vuonna 1956 ja Tšekkoslovakian vapausliikkeen vuonna 1968.
Lisääntynyt tiedonkulku rautaesiripun yli sekä Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maiden talousvaikeudet alkoivat hajottaa imperiumia jo ennen kuin Gorbatšov tuhosi sen epäonnistuneella perestroikallaan.
Välttämätöntä luettavaa jokaiselle, joka haluaa ymmärtää, miksi nyky-Venäjä on sellainen kuin on.” — Minerva
Tilaisuutta ei striimata, saavuthan paikan päälle kuuntelemaan!
Keskiviikkona 5.6. klo 17.30–19.30 (kahvitus klo 17)
Forssan kokous eli Suomen Työväenpuolueen toinen puoluekokous järjestettiin vuonna 1903. Forssan ohjelma toi sosialismin Suomeen. Miten se käsitettiin silloin, mitä työväenliikkeen ideologialle tapahtui myöhemmin? Onko sosialismi edelleen ajankohtainen käsite?
Aiheesta keskustelevat paneelissa tutkijatohtori Risto Turunen, yhteiskuntatieteen lisensiaatti Kalevi Kivistö ja oikeushistorian emeritus professori Jukka Kekkonen.
Yleisöllä on mahdollisuus keskustelun lopuksi kommentoida ja esittää kysymyksiä. Puhetta johtaa valtiotieteiden tohtori ja Vapaus valita toisin ry:n puheenjohtaja Arja Alho.
Ele Alenius -seminaari järjestetään keskiviikkona 5.6.2024 Työväenliikkeen kirjastossa (Sörnäisten rantatie 25). Kahvia tarjoillaan klo 17 alkaen ja seminaari alkaa klo 17.30. Tilaisuus päättyy klo 19.30.
Järjestäjä: KSL-opintokeskus ja Vapaus valita toisin ry.
Millainen on tämän päivän kapinaruno? Kapinaruno antaa voimaa tekijälleen ja lukijoilleen. Se vastaa kysymykseen, mikä on pielessä ja epäoikeudenmukaista. Kapinaruno nousee väärää vallankäyttöä vastaan ja osoittaa tilanteita, joissa kansalaisten oikeuksista on pidettävä parempaa huolta. Se voi olla kapinaa elämän usvaa ja näköalattomuutta kohtaan tai se voi yhtä lailla olla kapinaa pessimismiä vastaan. Kapinarunossa on lisäksi mahdollista esittää, miten käsitelty epäkohta voidaan korjata.
Sinä runojen kirjoittaja, kirjoita kapinaruno ja lähetä se meille. Osa runonsa lähettäneistä kutsutaan esittämään runonsa Stadin työväenkirjallisuuspäivillä Sörnäisissä 15.11.—16.11.2024. Kapinarunoilta on pe 15.11.2024. Vaikka tapahtuma peruuntuisi, kilpailun parhaat huomioidaan ja heidän runoistaan kootaan julkaisu. Runojen esittämisestä ja julkaisemisesta ei makseta palkkiota. Kapinarunoiltaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville korvataan matkakustannukset yleisten kulkuneuvojen taksojen mukaisesti sekä maksetaan päiväraha. Jokainen Kapinaruno X -kirjaan valittu runoilija saa kirjan maksutta.
ETENEMME NÄIN: Lähetä korkeintaan viisi (5) runoa 7.10.2024 mennessä sähköpostitse osoitteeseen kapinarunot(at)gmail.com tai postitse osoitteeseen:
Työväenkirjaston ystävät ry / Työväenliikkeen kirjasto
Sörnäisten rantatie 25
00500 Helsinki
Kuoreen merkintä ”Kapinaruno”. Liitä runolähetykseesi nimesi, kotiosoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Runojen tulee olla uusia, ennen julkaisemattomia.
Raati valitsee esitettävät runot. Raatiin kuuluvat runoilija ja kirjoittamisen opettaja Miia Toivio, runoilija, toimittaja ja kriitikko Sanni Purhonen ja runoilija Marko Korvela. Kapinarunotilaisuudessa raati kommentoi esitettyjä runoja. Runoilijat saavat kutsun tilaisuuteen pe 8.11.2024 mennessä. Tarkempia tietoja kapinarunokeräyksestä antaa raati, kapinarunot(at)gmail.com.
Tervetuloa luomaan uutta runoutta ja runokulttuuria. Kapinarunokeräyksen järjestää Työväenkirjaston ystävät ry.
Jaathan tätä viestiä ja kerrot kapinarunojen keruusta 2024!
Vuoden työväentutkimus -palkinto jaetaan vuosittain erityisen ansiokkaalle teokselle, joka käsittelee työväestöä, sen elämää, kulttuuria, historiaa, järjestöelämää tai muuta toimintaa. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa ja tehdä näkyväksi työväestöön liittyvää historian-, perinteen- ja kulttuurintutkimusta. Palkinnolla halutaan myös tuoda esiin, miten työväentutkimus on muovaamassa tämän päivän ja tulevaisuuden yhteiskuntaa. Vuorovuosittain palkinto jaetaan akateemiselle tutkimukselle ja vuorovuosittain muun tyyppiselle teokselle. Vuonna 2024 palkinnosta kilpailivat vuosina 2022 ja 2023 ilmestyneet akateemiset tutkimukset.
Palkinnon myöntää Työväenperinne ry, ja palkintoa tukevat Työväen Sivistysliitto TSL sekä ajatuspajat Kalevi Sorsa -säätiö ja Vasemmistofoorumi. Valinnan suorittaa vuosittain koottava palkintoraati. Palkintoraatiin kuuluvat tänä vuonna puheenjohtajana professori emeritus Kari Teräs sekä muina jäseninä tutkimuspäällikkö Elsi Hyttinen, professori emeritus Pauli Kettunen, FT Heikki Kokko, dosentti Jukka Pietiläinen ja VTT Anna Rajavuori. Raadin sihteerinä toimii tietoasiantuntija Alpo Väkevä.
Vuoden työväentutkimus -palkinto myönnettiin Kalle Kalliolle teoksesta Ratajätkät: Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939 (SKS Kirjat, 2022).
Vuoden työväentutkimus -kunniamaininta myönnettiin Leena Enbomille väitöskirjasta The Working Poor: Labour Strategies of Welfare Recipients in Helsinki, 1890–1970 (Helsingin yliopisto, 2023).
Vuoden työväentutkimus -palkinnon suuruus on 1 000 € ja kunniamaininnan 250 €.
Palkinnot luovutettiin Työväenliikkeen kirjastossa Helsingissä torstaina 16.5.2024 klo 17.30.
Lisätietoja ja kuvia
Alpo Väkevä, alpo.vakeva@tyovaenperinne.fi
Vuoden työväentutkimus -palkinto myönnetään Kalle Kallion tutkimukselle Ratajätkät: Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939. Rautateiden merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja teollisuudelle tunnetaan sangen hyvin, mutta niiden rakentajista tiedetään huomattavasti vähemmän. Rautateiden rakennukset olivat suuria ja monessa mielessä poikkeuksellisia työmaita, joissa tarvittiin runsaasti työvoimaa ja myös uutta teknologiaa raskasta ruumiillista työtä helpottamaan. Vilkas rakentamiskausi jatkui Suomessa aina toisen maailmansodan vuosiin saakka.
Kalle Kallio kuvaa tutkimuksessaan elävästi ja yksityiskohtaisesti ratajätkiksi kutsuttujen rautatierakentajien elämää ja arkista työtä: lukija voi kokea olevansa mukana maaleikkauksissa tai topparoikan matkassa raiteita sorastamassa. Työn kovuudesta ja ankaruudesta ei jää mitään epäselvyyttä. Kallio tavoittaa hyvin rautatierakentajien erityiset piirteet ja omaleimaisen kulttuurin, johon kuului jatkuva työn perässä liikkuminen ja ulkotyöt asumattomilla seuduilla. Vähitellen radanrakentajien ytimeksi muodostui melko vakinainen kantajoukko, joka siirtyi työmaalta toiselle usein perheet mukanaan. Huomattava osa työvoimasta värvättiin kuitenkin kulloisenkin ratatyömaan lähiseuduilta, ja tämä oli omiaan tasoittamaan liikkuvien ratatyömiesten ja paikallisväestön välisiä ristiriitoja, joita esiintyi huonomaineisina ja -tapaisinakin pidettyjen ratajätkien saapuessa joukolla keskelle rauhallista maalaiselämää. Paikallisyhteisöt hyötyivät kuitenkin lisääntyneiden ansiotöiden ohella monilla muillakin tavoilla suurista ratatyömaista, ja vähitellen yhteiselo alkoi sujua yhä paremmin.
Kallion tutkimus on paitsi monitieteistä ja kansainvälisiä vertailuja hyödyntävää työväentutkimusta myös korkealaatuista työväenliikkeen historiaa. Kallio kuvaa ratatyömiesten maskuliinista mentaliteettia ja heille ominaisia sosiaalisen kanssakäymisen muotoja, jotka tuottivat kokemuksellista yhteisöllisyyttä ja loivat edellytyksiä myös ammatilliselle järjestäytymiselle. Sosialismi tuli rautatietyömaille raittiustoiminnan kautta ja sai käytinvoimaa erilaisista kollektiivisen toiminnan muodoista, kokouksista, yhteisistä esiintymisistä ja lähetystöistä. Ammatillinen järjestäytyminen eteni haparoiden, ja ratkaiseva askel oli valtakunnallisen ammattiliiton perustaminen. Ratatyömiehet osallistuivat myös paikallisen työväenliikkeen toimintaan rakentamalla työväentaloja ja olemalla innokkaasti mukana varsinkin työväenyhdistysten iltamatoiminnassa.
Kallion keskeisenä tavoitteena on tavoittaa ja kuvata ratajätkien kokemusta, joka johdattaa hänet muistitietoaineistojen ja myös aihetta sivuavan kaunokirjallisuuden pariin. Näiden aineistojen avulla hän saa radanrakentajien oman äänen kuuluvaksi. Ratajätkät kertovat omista lähtökohdistaan, millaista ratatyö oli, miten he kokivat työmaiden ankaran kurin ja alhaisen palkkatason, minkälaisia olivat väliaikaiset kortteerit, miltä tuntui siirtyä perheen kanssa paikasta toiseen ja majoittua alkeellisiin asumuksiin. Radanrakennuksille muodostui omanlaisensa työväenkulttuuri, jossa arvostettiin kovaa työntekoa, fyysistä voimaa ja maskuliinisuutta.
Leena Enbomin väitöskirjassa analysoidaan Helsingissä köyhäinapua tai huoltoapua saaneiden kotitalouksien tulonlähteitä 1900-luvun taitteesta 1960-luvun lopulle. Näin luodaan katse kaupunkien köyhyyteen ja prekaariin työhön sääty-yhteiskunnan ajasta hyvinvointivaltion aikakaudelle. Tutkimus keskittyy kolmeen epäviralliselle, epäsäännölliselle ja matalapalkkaiselle työlle leimalliseen työalaan: katukauppaan, kotiteollisuuteen ja yleiseen työhön. Näillä aloilla toimivat ihmiset olivat yhteiskunnan tiukan valvonnan kohteena, mutta jäivät samalla suurimmaksi osaksi ilman sosiaaliturvaa. Urbaanin työn moninaista yhteiskuntahistoriaa kartoittavassa tutkimuksessa tarkastellaan myös sosiaaliturvan käytäntöjä ja merkitystä avunsaajien toimeentulon kokonaisuudessa.
Tutkimuksen ensisijaisena aineistona toimivat aikavälin 1893–1970 köyhäinavun ja huoltoavun henkilöasiakirjat. Analyysissä käytetään sekä laadullisia menetelmiä että kuvailevaa tilastoanalyysia, jota täydennetään syvällisillä tapaustutkimuksilla. Tutkimuksessa hyödynnetään runsaasti myös muita aineistoja, kuten väestötilastoja, selvityksiä ja kunnallishallinnon asiakirjoja.
Tutkimus osoittaa, että suuri osa 1900-luvun taitteen köyhyysammateista hävisi 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Ihmisten arkipäivän elämän selviytymiseen liittynyt itsensä työllistäminen ja erilaisten töiden yhdistely väheni, kun palkkatyö nousi pääasialliseksi työllisyyden muodoksi. Moniammatilliset työstrategiat korvautuivat vähitellen yksittäisillä työpaikoilla ja sosiaaliturvan tukemisella.
Leena Enbomin kaupunkiköyhyyttä ja prekaaria työtä teollistumisen varhaisvaiheista hyvinvointivaltion aikakaudelle tarkasteleva väitöskirja ansaitsee Vuoden työväentutkimus -kunniamaininnan, koska se on kansainväliseen keskusteluun osallistuva kunnianhimoinen ja ansiokas pitkän aikavälin historian analyysi. Enbomin tutkimus laajentaa prekarisaation käsitteenä viime vuosikymmenien julkisen keskustelun ilmiöstä pitkäaikaiseksi rakenteeksi. Työ laajentaa työväestöön kohdistuvaa tutkimusta palkkatyön ulkopuolelle ja tarjoaa historiallista perspektiiviä nykykeskustelulle palkkatyön murroksesta ja työläisyyden eri muodoista sekä niiden suhteesta sosiaaliturvaan.
3.5 – 31.5.2024
Kansanvalistusta ja intomieltä -näyttely esittelee varhaisia suomalaisia lastenlehtiä, niiden juttutyyppejä ja intomielisiä tekijöitä sekä institutionaalisen lastenkulttuurimme ensiaskeleita.
Suomen mediakenttä mullistui, kun lastenlehti Eoksen näytenumero tuli markkinoille vuonna 1853. Suomalaiset lapset saivat Eoksen myötä oman lehden, mutta samalla käynnistyi myös suomalaisen lehdistön visualisoituminen. Suomalaisen aikakauslehdistön juuret ovatkin ensimmäisessä lastenlehdessämme.
Zachris Topelius kuului Eoksen avustajiin. Satusetä oli keskeisin 1800-luvun lastenlehtiaktivisteista, sillä hän kirjoitti viiden vuosikymmenen ajan lasten- ja nuortenlehtiin.
Vuonna 1856 perustetut ensimmäiset suomenkieliset lastenlehdet olivat uskonnollisempia ja vähemmän leikkisiä kuin taiteellisesti korkeatasoinen Eos, mutta niiden merkitys oli kansansivistyksessä. Niitä lukivat lasten ohella myös aikuiset, jotka pääsivät lastenlehtien avulla tutustumaan uuteen kauno- ja tietokirjalliseen aineistoon. Aiemmin suomenkiielisten lukutottumuksiin oli kuulunut lähinnä uskonnollisten tekstien ulkoa opetteleminen.
Lastenlehdet toimivat ensimmäisen lasten kansanliikkeen perustajana ja vakiinnuttajana. Keskieurooppalainen pikkulintujen suojeluaate levisi Topeliuksen sekä suomen- ja ruotsinkielisten lastenlehtien avulla kasvaen osittain ensimmäiseksi todelliseksi suomalaiseksi nuorisoliikkeeksi.
Suomalaisia lastenlehtiä julkaistiin 1800-luvulla lähes 60 nimikettä, monet niistä olivat toki lyhytikäisiä. Aikakauden erikoisuuksiin kuuluivat amerikansuomalaiset lastenlehdet. Näyttelyssä on esillä 1800-luvun ja 1900-luvun alun lehtiä.
Näyttelyn on koonnut tietokirjailija Niklas Bengtsson. Bengtsson on kirjoittanut mm. teokset Järki hyvä herätetty, valistus on viritetty: Lasten- ja nuortenlehtien synty ja kehitys 1800-luvulla (2024) ja Sadunkertojat: Satuperinnettä Kaksoisvirranmaasta 1900-luvun alkuun (2019).
Avoinna: 3.–31.5.2024, ti ja ke 10-17, to ja pe 10-16
Paikka: Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25 A 1, 00500 Helsinki
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 2.5. klo 15-16!
Näyttely on osa Sivistyksen teemavuoden tapahtumia. Työväenliikkeen kirjastossa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia kaikille.
