Kirsi Vainio-Korhonen – Vuoden työväentutkimus 2019 -palkinto

Vainio-Korhonen, Kirsi. Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa: Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa. SKS, Helsinki 2018.

Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhosen teos Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa on vankkaan tutkimustaitoon ja laajaan arkistomateriaaliin pohjaava, sujuvasti kulkeva tutkimus työläisnaisten marginaalin, seksityöläisten, elämästä 1800-luvun alun Suomessa. Vainio-Korhonen kertoo näiden naisten elämänkulusta sekä syistä, jotka johtivat seksityöhön.

Vainio-Korhonen lähtee yksittäisistä ihmiskohtaloista ja käsittelee niiden kautta laajempia ilmiöitä ja kehityskulkuja. Tutkijan tieto tarjotaan lukijalle erittäin hyvin, eloisasti ja koukuttavasti tietokirjan muotoon kirjoitettuna. Tutkimus kehystyy työnteon ja naisten toimijuuden historiaksi, ja tutkimuksellisesti uutta tietoa tuottava seksityöläisyyden kuvaus laajenee kiinnostavalla tavalla 1800-luvun alun vähäosaisten historiaksi.

Tutkimus on sekä näkökulmaltaan että otteeltaan kunnianhimoinen ja ansiokas. Se on esimerkki taitavasta lähdetyöskentelystä osittain aivan tutkimattomien aineistojen äärellä, ja tutkimuksellinen empatia ja eettiset pohdinnat kulkevat mukana tutkimuksessa. Teokseen on myös löydetty aiemmin tuntemattomia esinetodisteita, esimerkiksi Käsityöläismuseon hirsiseinistä löytyneet eroottiset pelikortit.

Tietokirjana Vainio-Korhosen teos tavoittaa laajemman lukijakunnan kuin pääosin akateemiselle yleisölle suunnattu tutkimus, ja näin se voi avartaa historiakäsityksiä laajastikin. Vainio-Korhosen tutkimus on tärkeä, koska hän nostaa esille niitä hiljaisia, joiden tarinat eivät aikaisemmin ole ”kiinnostaneet” tai tulleet nähdyiksi, tai joista on kirjoitettu usein säälien, häpeillen tai teennäisen ronskisti. Tutkimuksen kohteita/toimijoita ei esitetä uhreina tai heittopusseina, vaan omia päätöksiään tekevinä yksilöinä.

Vainio-Korhosen työ on korkeatasoinen sosiaalihistoriallinen tutkimus. Se tarkastelee seksityötä yhtenä toimeentulon muotona ja avaa vahvasti perustellun näkökulman 1800-luvun alun yhteiskuntaan. Kansainvälisen tutkimuskeskustelun tuella ja tutkimusaineiston oivaltavalla luennalla Vainio-Korhonen purkaa aiemman tutkimuksen ja julkisen keskustelun yleistyksiä. Samalla hän rakentaa tutkimuksestaan ajankohtaisen puheenvuoron seksityötä ja sen kontrollia käsittelevään keskusteluun.

Mainituilla perusteilla palkintoraadilla on ilo myöntää Vuoden työväentutkimus 2019 -palkinto professori Kirsi Vainio-Korhoselle.

 
Timo Aho – Vuoden työväentutkimus 2019 -kunniamaininta

Aho, Timo. Tuhansia töitä, valvottuja öitä. Etnografinen tutkimus rekkamiesten työnteosta ja rekkamieheydestä tiekuljetusalan käytännöissä. Jyväskylän yliopisto 2019.

YTT Timo Aho tarkastelee väitöskirjassaan, miten suomalaisten rekkamiesten työnteko on muuttunut ja miten rekkamieheys rakentuu nykyajassa. Aho on osallistunut suomalaisten rekkamiesten työreissuille vuosina 2012–2017, havainnoinut heidän työntekoaan, osallistunut kuormien purkamiseen ja lastaamiseen sekä keskustellut työnteosta ajamisen aikana.

Aho toteaa tutkimuksessaan, että rekkakuskin työtä tekevät miehet elävät ”eriasteisten sosiaalisten rytmihäiriöiden sävyttämää arkea”. Työn aikataulujen vuoksi rekkamiesten on vaikea tarttua perheenjäsenten ja tuttavien rytmeihin tai rytmittää työntekoa itselleen mielekkäällä tavalla. Logistiikan seuranta on muuttanut työnkuvaa, ja rekkamiehet ovat menettäneet päätösvaltaansa tavarankuljetustehtävissä. Rekkamiehet onnistuivat kuitenkin edelleen arvostamaan työtään ja vaatimaan sen arvostusta kovana, itsenäisenä ja vastuullisena ammattimiehen työnä. Ajamisen rinnalla ja sijasta kuljetettavat kuormat sekä niiden lastaamiseen ja purkamiseen liittyvät käytännöt ovat tärkeitä rekkamieheyden määrittäjiä.

Ahon tutkimus on teoreettisesti innostava ja ajankohtainen, kriittiseen maskuliinisuustutkimukseen ja etnografiaan (eli käytännön osallistuvaan havainnointiin ja sen ohessa tehtäviin haastatteluihin) pohjaava tutkimus. Tutkimus on erittäin ajankohtainen käsitellessään globalisoitumista, työnteon kiivasrytmisyyttä, työn tietovaltaistumista, 24/7 -yhteiskuntaa sekä työprosessien tehostamista. Tutkimus tuo työn kuvaukseen ja analyysiin mukaan myös maskuliinisuuksien rakentamisen ja arkielämän materiaalisuuksien näkökulmat. Näin rakentuu kiinnostava ja uudenlainen asetelma: sukupuolitietoinen analyysi työnteon käytännöistä. Tutkimus on havainnollinen ja oivaltava ikkuna nyky-rekkamiehien työhön uusliberalistisen tehokkuusajattelun puristuksessa, ja sellaisena erittäin ajankohtainen ja sekä teoreettisesti että empiirisesti tasokas yhteiskuntatieteellinen näkymä työn murrokseen.

Työväentutkimuksen on tärkeää elää ajassa ja vaikuttaa osaltaan tämän päivän ja tulevaisuuden yhteiskunnan muovaamiseen. Palkintoraadilla onkin yllämainituista syistä ilo myöntää Vuoden työväentutkimus 2019 -kunniamaininta Timo Aholle.

 
Niina Naarminen – Vuoden Työväentutkimus 2019 -kunniamaininta

Naarminen, Niina. Naurun voima. Muistitietotutkimus huumorin merkityksistä Tikkakosken tehtaan paikallisyhteisössä. Helsingin yliopisto 2018.

FT Niina Naarminen tarkastelee väitöskirjassaan Tikkakosken tehtaan perhemäisen paikallisyhteisön muistitietoa ja sen käyttöyhteyksiä, merkityksiä ja jatkuvuutta. Tutkimus seuraa tehtaan yhteisön vaiheita läpi koko sen historian, mutta erityisesti keskittyen vuoden 1991 jälkeisiin tapahtumiin, jolloin yhtäjaksoinen metalliteollisuustyö lakkautettiin tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten. Tutkimusaineistona on 27 tikkakoskelaisen haastattelua vuosilta 1996–2017.

Tehdas on tullut suomalaisille tutuksi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan sitaatista, jossa Rokan Antti ilmoittaa olevansa Tikkakosken mannekiini. Tehtaan vaiheet ovat olleet värikkäät, ja värikkyys ulottui myös tehdashallien omaehtoiseen kulttuuriin ja huumoriperinteeseen. Kirjan otsikko Naurun voima kuvaa haastateltavien omaa tärkeysjärjestystä entisessä työssään. Tehtaaseen ei menty tekemään ensisijaisesti työtä työn vuoksi vaan hyvän työporukan vuoksi. Nauru ja huumori paljastavat yhteisöstä muutakin: niillä korostetaan erityislaatuisia muistoja sekä peitetään hiljaisuutta vaikeiden aiheiden kohdalla. Taitavasti tehty ja elävästi kirjoitettu tutkimus ottaa kohteeksi paikallisyhteisön huumorin ja tarkastelee yhteisöä sen näkökulmasta. Kohteena on yhtä työntekijäryhmää laajemmin koko yhteisö, ja haastateltavien oma ääni tulee esiin autenttisella tavalla.

Tutkimus on kokonaisuutena kunnianhimoinen ja ansiokas, ja lisäarvoa tuo työn pitkä aikajänne sekä tutkijan kyky reflektoida suhdettaan tutkimusaiheeseen. Tutkimustulokset avaavat paikallishistoriallisen näkymän deindustrialisaatioon. Tutkimus on hyvä muistutus siitä, että omaa tutkimuksellista näkökulmaa on mahdollista rakentaa ja syventää pitkäjänteisesti aivan perusopintojen alusta saakka, eikä tutkijuuden lähtöpiste automaattisesti ole siirtyminen jatko-opintoihin. Ei ole aivan tavallista, että väitöskirjan aineistona on myös kanditutkielmaan tehty kenttätyö. Ainakin tässä tapauksessa ratkaisu toimii hyvin, ja tutkijan oman kasvun pohdinta liittyy siihen luontevasti. Teos muistuttaa ”hitaan tutkimuksen” arvosta maailmassa, jossa myös tieteellinen tutkimus on yhä nopeatempoisempaa.

Mainituilla perusteilla palkintoraadilla on ilo myöntää Vuoden työväentutkimus 2019 -kunniamaininta Niina Naarmiselle.