Työväenperinne ry:n ylläpitämä Työväenliikkeen kirjasto juhlii tänä vuonna 30. toimintavuottaan.
Työväenliikkeen kirjasto avattiin 8.3.1987 Helsingin työväentalolla Paasivuorenkadulla. Keskeisenä tehtävänä oli toimia työväenperinnettä tallentavana tieteellisenä erikoiskirjastona. Kirjastoaineistoa siirrettiin Työväen Arkistosta ja Kansan Arkistosta. Myös monet työväenyhdistysten, ammattiliittojen ja opistojen kirjastot ovat sittemmin siirtyneet Työväenliikkeen kirjaston kokoelmiin.
Arvokkaita ja harvinaisia kokoelmia ovat mm. työväenliikkeen alkuaikojen julkaisut, Amerikan siirtolaisten julkaisut ja kansainvälisten internationaalien julkaisut. Mm. näitä on digitoitu ja tallennettu avoimeen Helda-julkaisuarkistoon, samoin kuin uusia työelämää koskevia tutkimusraportteja (https://helda.tyovaki.fi). Tällä hetkellä kirjastossa on noin kolme kilometriä valikoitua työväenliikkeeseen ja sen historiaan, aatteisiin, työelämään ja työväen harrastuksiin liittyvää aineistoa ja tutkimuskirjallisuutta monilta eri tieteenaloilta. 2000-luvulla kirjat on viety Helsingin yliopiston Helka-tietokantaan (https://helka.finna.fi), Kansalliskirjaston yhteistietokantoihin sekä kansalliseen kirjasto-, arkisto- ja museoaineistot yhdistävään hakupalveluun Finnaan (https://finna.fi).
Kirjasto palvelee työväestön ja työelämän tutkijoita sekä opiskelijoita. Kaikki alan kirjallisuudesta kiinnostuneet voivat lainata kirjoja. Kokoelmat ovat karttuneet ja täyttäneet kirjaston kodikkaat tilat Sörnäisten rantatiellä, ja monet kirjallisuustapahtumat ja luennot ovat tehneet paikan tutuksi suurelle yleisölle ja työväenperinteen harrastajille. Työväentutkimusta edistetään Työväentutkimus-vuosikirjan ja työväentutkimuspalkinnon välityksellä vuosittain.
Kirjaston toiminnan edellytyksenä ovat Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä toiminta-avustus, Työväenperinne ry:n jäsenjärjestöjen jäsenmaksut ja muu tuki sekä apurahat. Kirjaston projekteihin saadulla rahoituksella on viety eteenpäin mm. työväenlehtien ja pienpainatteiden digitointia. Kirjaston toimintaa voi tukea juhlavuonna lahjoittamalla keräykseen, jonka tunnuksena on digiloikka. Keräyksen tavoitteena on turvata kirjaston kehitys digitaalisessa tietoympäristössä.
Kirjaston 30-vuotisjuhlassa kutsuvieraille tervehdyspuheen esittivät ylijohtaja Tapio Kosunen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, puheenjohtaja Antti Rinne SDP:stä ja puheenjohtaja Li Andersson Vasemmistoliitosta. Harmonikkataiteilija Jonna Pirttijoki vastasi musiikista. Kirjaston uusittu valoseinä, joka kertoo arkistokuvin vuosien 1917 ja 1918 tapahtumista paljastettiin 24.4.
Lisätietoja antavat
kirjastonjohtaja Tuija Siimes
Työväenliikkeen kirjasto
tuija.siimes@tyovaenperinne.fi
puh. 0440 750 429
Vesa Mauriala, puheenjohtaja
Työväenperinne – Arbetartradition ry.
vesa.mauriala@jhl.fi
puh. 040 530 9702
Työväenliikkeen kirjasto 30 vuotta – yleisötilaisuus 18.5.2017 klo 10-19
Lainaus avoinna klo 10-16. Poistokirjoja jaossa. Kirjakahvila klo 17-19: Orpotytöstä ministeriksi – Suomen pitkäaikaisin naisministeri Sinikka Laisaari (ent. Mönkäre) kertoo elämäntarinastaan
Linkkejä




sa Lahtisen teos Sata lasissa: Kauklahden Pyrinnön historia 1914-2015 on erinomainen esitys Espoon Kauklahdessa edelleen toimivan, vuonna 1914 perustetun Kauklahden Pyrinnön satavuotisista vaiheista. Teos on paitsi urheiluhistoriaa, jonka alalta Vuoden työväentutkimus -palkintoa ei ole aiemmin myönnetty, myös kotiseutuhistoriaa, poliittista historiaa, kulttuurihistoriaa ja aktiivisten ihmisten elämänpiirin kartoitusta. Sen sivuilla yhtyy paikallinen urheilutoiminta kyläkunnan muuhun elämään, minkä lisäksi paikallisen seuran vaiheiden kehitys asettuu oivallisesti osaksi suomalaisen urheiluseuraelämän yleistä kehitystä. Kauklahden Pyrinnön vaiheet voisi sijoittaa paikallisin yksityiskohdin sävytettyinä lähes kaikkialle suomalaisessa urheiluseuratyössä.
Irma Puumalaisen teos Lieksan Anni: aikakautensa vahva nainen, jolle palkintoraati myöntää kunniamaininnan, on kuvaus tekijän isoäidin, vuosina 1890 – 1980 eläneen Anni Turunen-Puumalaisen ja hänen perheensä vaiherikkaasta elämästä, jota tekijä on kartoittanut antaumuksella ja eittämättä laajasti kohteensa ja koko perheyhteisön eri aineistoja sekä keskusteluja hyväksi käyttäen. Anni Turunen oli pohjoiskarjalainen pienviljelijävaimo, kansanparantaja, hieroja ja sosialidemokraattisen työväenliikkeen aktiivi, jonka elämä täyttyi niin onnen hetkistä kuin raskaista iskuistakin. Kuolema vieraili perheessä useasti. Puumalainen kuvaa isoäitinsä vaiheita kiihkeän oloisesti. Teksti on mukaansa tempaavaa ja osoittaa, että tekijä on tekemässä selkoa sukunsa vaiheista suurella sydämellä. Puumalainen ei unohda kytkeä isoäitinsä elämänvaiheita muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen. Paikallinen, koko Suomen ja paikoin jopa Euroopankin historia nousevat tekstissä esiin, mutta tietyt loikat kauas muille maille ovat vain osa tekijän kiihkeää esitysotetta. Kirjan loppuosassa tekijä kuvaa antoisasti isoäitinsä elämää Helsingin Kalliossa, jonne Anni muutti elämänsä ehtoopuolella. Kuvaus elämästä työläiskaupunginosassa on yhtä antoisaa kuin esitys pohjoiskarjalaisesta kylämiljööstä.