Vuoden työväentutkimus

Stadin työväenkirjallisuuspäivät tulossa jälleen

Työväenkirjaston ystävät järjestävät Työväenliikkeen kirjaston kanssa marraskuussa Stadin 12. työväenkirjallisuuspäivät, jotka pidetään 14.–15.11.2025. Teemana on Vapauden kaiho. Vapautta tarkastellaan niin poliittisena, sosiaalisena, taloudellisena kuin yksilöllisenäkin ilmiönä. Ohjelmassa on tietokirjoja, työväentutkimusta ja tutkijoita, kirjailijoita ja runoilijoita sekä musiikkia. Runotapahtumaan perjantaina saapuu Paleface, ja lauantaina ohjelman viimeisenä numerona on elämäkerta ja musiikkia Eero Ojasen tahtiin. Tervetuloa kuuntelemaan tämänvuotista antiamme! Lauantaina huolehditaan myös ruumiin ravinnosta, ja paikalle saadaan soppatykki. Tarkempi ohjelma on jo ja päivittyy verkkosivulle:

tyovaenkirjastonystavat.fi/stkp2025

Perjantain ohjelman 14.11. aloittaa Työväenperinne ry:n osuus jo klo 13. Työväenperinnepäivään kuuluvat Vuoden Työväentutkimus -palkinnon julkistaminen ja jakotilaisuus sekä Työväentutkimus Vuosikirjan 2025 julkistaminen. Vuoden Työväentutkimus -palkinnon finaaliin pääsi kuusi teosta, ks. uutinen:

tyovaenperinne.fi/uutiset/vuoden-tyovaentutkimus-2025-palkinnosta-kilpailee-kuusi-teosta/

Näistä on nyt valittu voittaja ja myönnetään myös kaksi kunniamainintaa. Ohjelman avaa klo 13 Työväenperinne ry:n puheenjohtaja Mervi Ylitalo. Sen jälkeen palkintoraadin puheenjohtaja Oona Ilmolahti kertoo valinnasta, ja palkitut kirjat julkistetaan. Kirjailijoiden palkintopuheenvuorojen jälkeen on yhteinen kahvitarjoilu seuraavan ohjelmanumeron vieraiden kanssa. Työväentutkimus Vuosikirja 2025 julkistetaan klo 15 alkaen. Julkistamistilaisuudessa puhuvat päätoimittaja Erkki Vasara, kaksi vertaisarvioidun artikkelin kirjoittajaa ja lisäksi tuoreen pro gradu -työn tekijä esittelee työtään.  

Työväentutkimuksen esittelyn jälkeen esiintymään pääsevät runoilijat. Illan runotapahtuman avaa Jussi Särkelän johdattelemana klo 17.00 Paleface, joka pohtii, miten runoudella voidaan muuttaa maailmaa. Klo 18 alkaa jo perinteinen Kapinarunoilta, jossa runoilijat esittävät omia runojaan ja Kapinarunoraati arvioi näitä parhaimmiksi katsomiaan runoja.

Lauantain ohjelman 15.11.2025 avaa klo 10 Työväenkirjaston ystävät ry:n puheenjohtaja Pentti Arajärvi, ja päivän aloittaa paneeli aiheesta Onko vapaus vain kaihoa? Sen jälkeen esitellään Kimmo Lehtimäen kirja Taistelijat: kirjailija Konrad Lehtimäen ja tuomari Vilho Joutsenlahden kamppailu vääryyttä vastaan, Arvo Tuomisen Pelon vyöhyke: Suomi ja seitsemän Venäjän läntistä rajamaata, Iida Sofia Hirvosen Voittajantunti  ja Karri Kokon Helsinginkatu. Kahvitauon jälkeen työväenkulttuurin väitöskirjatutkijat Jussi Lahtinen, Alpo Väkevä ja Elina Hakoniemi pohtivat vapauden teemaa väitöskirjojensa pohjalta. Lauantaina on myynnissä esiteltäviä kirjoja ja muitakin uutuuksia.

Ohjelman päättää Demokraattinen sivistysliitto DSL:n tuottama ohjelmaosuus Eero Ojasen musiikin täyttämä maailma, jossa pianisti ja säveltäjä Eero Ojasen elämäkerrasta keskustelevat kirjan kirjoittanut historiantutkija Pirjo Munck ja Eero Ojanen. Monna Kamu ja Eero Ojanen esittävät tämän säveltämiä lauluja.

Tervetuloa Stadin 12. työväenkirjallisuuspäiville 14. – 15.11.2025 Työväenliikkeen kirjastoon!

Vuoden työväentutkimus -palkinto Kalle Kalliolle ja kunniamaininta Leena Enbomille

Kalle Kallio. Kuvaaja: Kati Lehtinen
Leena Enbom.

Vuoden työväentutkimus -palkinto jaetaan vuosittain erityisen ansiokkaalle teokselle, joka käsittelee työväestöä, sen elämää, kulttuuria, historiaa, järjestöelämää tai muuta toimintaa. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa ja tehdä näkyväksi työväestöön liittyvää historian-, perinteen- ja kulttuurintutkimusta. Palkinnolla halutaan myös tuoda esiin, miten työväentutkimus on muovaamassa tämän päivän ja tulevaisuuden yhteiskuntaa. Vuorovuosittain palkinto jaetaan akateemiselle tutkimukselle ja vuorovuosittain muun tyyppiselle teokselle. Vuonna 2024 palkinnosta kilpailivat vuosina 2022 ja 2023 ilmestyneet akateemiset tutkimukset.

Palkinnon myöntää Työväenperinne ry, ja palkintoa tukevat Työväen Sivistysliitto TSL sekä ajatuspajat Kalevi Sorsa -säätiö ja Vasemmistofoorumi. Valinnan suorittaa vuosittain koottava palkintoraati. Palkintoraatiin kuuluvat tänä vuonna puheenjohtajana professori emeritus Kari Teräs sekä muina jäseninä tutkimuspäällikkö Elsi Hyttinen, professori emeritus Pauli Kettunen, FT Heikki Kokko, dosentti Jukka Pietiläinen ja VTT Anna Rajavuori. Raadin sihteerinä toimii tietoasiantuntija Alpo Väkevä.

Vuoden työväentutkimus -palkinto myönnettiin Kalle Kalliolle teoksesta Ratajätkät: Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939 (SKS Kirjat, 2022).

Vuoden työväentutkimus -kunniamaininta myönnettiin Leena Enbomille väitöskirjasta The Working Poor: Labour Strategies of Welfare Recipients in Helsinki, 1890–1970 (Helsingin yliopisto, 2023).

Vuoden työväentutkimus -palkinnon suuruus on 1 000 € ja kunniamaininnan 250 €.

Palkinnot luovutettiin Työväenliikkeen kirjastossa Helsingissä torstaina 16.5.2024 klo 17.30.

Lisätietoja ja kuvia
Alpo Väkevä, alpo.vakeva@tyovaenperinne.fi

Vuoden työväentutkimus -palkinto

Kalle Kallio. Ratajätkät: Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939. SKS Kirjat, 2022.

Vuoden työväentutkimus -palkinto myönnetään Kalle Kallion tutkimukselle Ratajätkät: Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939. Rautateiden merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja teollisuudelle tunnetaan sangen hyvin, mutta niiden rakentajista tiedetään huomattavasti vähemmän. Rautateiden rakennukset olivat suuria ja monessa mielessä poikkeuksellisia työmaita, joissa tarvittiin runsaasti työvoimaa ja myös uutta teknologiaa raskasta ruumiillista työtä helpottamaan. Vilkas rakentamiskausi jatkui Suomessa aina toisen maailmansodan vuosiin saakka.

Kalle Kallio kuvaa tutkimuksessaan elävästi ja yksityiskohtaisesti ratajätkiksi kutsuttujen rautatierakentajien elämää ja arkista työtä: lukija voi kokea olevansa mukana maaleikkauksissa tai topparoikan matkassa raiteita sorastamassa. Työn kovuudesta ja ankaruudesta ei jää mitään epäselvyyttä. Kallio tavoittaa hyvin rautatierakentajien erityiset piirteet ja omaleimaisen kulttuurin, johon kuului jatkuva työn perässä liikkuminen ja ulkotyöt asumattomilla seuduilla. Vähitellen radanrakentajien ytimeksi muodostui melko vakinainen kantajoukko, joka siirtyi työmaalta toiselle usein perheet mukanaan. Huomattava osa työvoimasta värvättiin kuitenkin kulloisenkin ratatyömaan lähiseuduilta, ja tämä oli omiaan tasoittamaan liikkuvien ratatyömiesten ja paikallisväestön välisiä ristiriitoja, joita esiintyi huonomaineisina ja -tapaisinakin pidettyjen ratajätkien saapuessa joukolla keskelle rauhallista maalaiselämää. Paikallisyhteisöt hyötyivät kuitenkin lisääntyneiden ansiotöiden ohella monilla muillakin tavoilla suurista ratatyömaista, ja vähitellen yhteiselo alkoi sujua yhä paremmin.

Kallion tutkimus on paitsi monitieteistä ja kansainvälisiä vertailuja hyödyntävää työväentutkimusta myös korkealaatuista työväenliikkeen historiaa. Kallio kuvaa ratatyömiesten maskuliinista mentaliteettia ja heille ominaisia sosiaalisen kanssakäymisen muotoja, jotka tuottivat kokemuksellista yhteisöllisyyttä ja loivat edellytyksiä myös ammatilliselle järjestäytymiselle. Sosialismi tuli rautatietyömaille raittiustoiminnan kautta ja sai käytinvoimaa erilaisista kollektiivisen toiminnan muodoista, kokouksista, yhteisistä esiintymisistä ja lähetystöistä. Ammatillinen järjestäytyminen eteni haparoiden, ja ratkaiseva askel oli valtakunnallisen ammattiliiton perustaminen. Ratatyömiehet osallistuivat myös paikallisen työväenliikkeen toimintaan rakentamalla työväentaloja ja olemalla innokkaasti mukana varsinkin työväenyhdistysten iltamatoiminnassa.

Kallion keskeisenä tavoitteena on tavoittaa ja kuvata ratajätkien kokemusta, joka johdattaa hänet muistitietoaineistojen ja myös aihetta sivuavan kaunokirjallisuuden pariin. Näiden aineistojen avulla hän saa radanrakentajien oman äänen kuuluvaksi. Ratajätkät kertovat omista lähtökohdistaan, millaista ratatyö oli, miten he kokivat työmaiden ankaran kurin ja alhaisen palkkatason, minkälaisia olivat väliaikaiset kortteerit, miltä tuntui siirtyä perheen kanssa paikasta toiseen ja majoittua alkeellisiin asumuksiin. Radanrakennuksille muodostui omanlaisensa työväenkulttuuri, jossa arvostettiin kovaa työntekoa, fyysistä voimaa ja maskuliinisuutta.

Vuoden työväentutkimus -kunniamaininta

Leena Enbom. The Working Poor: Labour Strategies of Welfare Recipients in Helsinki, 1890–1970. Helsingin yliopisto, 2023.

Leena Enbomin väitöskirjassa analysoidaan Helsingissä köyhäinapua tai huoltoapua saaneiden kotitalouksien tulonlähteitä 1900-luvun taitteesta 1960-luvun lopulle. Näin luodaan katse kaupunkien köyhyyteen ja prekaariin työhön sääty-yhteiskunnan ajasta hyvinvointivaltion aikakaudelle. Tutkimus keskittyy kolmeen epäviralliselle, epäsäännölliselle ja matalapalkkaiselle työlle leimalliseen työalaan: katukauppaan, kotiteollisuuteen ja yleiseen työhön. Näillä aloilla toimivat ihmiset olivat yhteiskunnan tiukan valvonnan kohteena, mutta jäivät samalla suurimmaksi osaksi ilman sosiaaliturvaa. Urbaanin työn moninaista yhteiskuntahistoriaa kartoittavassa tutkimuksessa tarkastellaan myös sosiaaliturvan käytäntöjä ja merkitystä avunsaajien toimeentulon kokonaisuudessa.

Tutkimuksen ensisijaisena aineistona toimivat aikavälin 1893–1970 köyhäinavun ja huoltoavun henkilöasiakirjat. Analyysissä käytetään sekä laadullisia menetelmiä että kuvailevaa tilastoanalyysia, jota täydennetään syvällisillä tapaustutkimuksilla. Tutkimuksessa hyödynnetään runsaasti myös muita aineistoja, kuten väestötilastoja, selvityksiä ja kunnallishallinnon asiakirjoja.

Tutkimus osoittaa, että suuri osa 1900-luvun taitteen köyhyysammateista hävisi 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Ihmisten arkipäivän elämän selviytymiseen liittynyt itsensä työllistäminen ja erilaisten töiden yhdistely väheni, kun palkkatyö nousi pääasialliseksi työllisyyden muodoksi. Moniammatilliset työstrategiat korvautuivat vähitellen yksittäisillä työpaikoilla ja sosiaaliturvan tukemisella.

Leena Enbomin kaupunkiköyhyyttä ja prekaaria työtä teollistumisen varhaisvaiheista hyvinvointivaltion aikakaudelle tarkasteleva väitöskirja ansaitsee Vuoden työväentutkimus -kunniamaininnan, koska se on kansainväliseen keskusteluun osallistuva kunnianhimoinen ja ansiokas pitkän aikavälin historian analyysi. Enbomin tutkimus laajentaa prekarisaation käsitteenä viime vuosikymmenien julkisen keskustelun ilmiöstä pitkäaikaiseksi rakenteeksi. Työ laajentaa työväestöön kohdistuvaa tutkimusta palkkatyön ulkopuolelle ja tarjoaa historiallista perspektiiviä nykykeskustelulle palkkatyön murroksesta ja työläisyyden eri muodoista sekä niiden suhteesta sosiaaliturvaan.