RAUHANKIRJALLISUUDEN EDISTÄMISSEURA ry 1977 – 2017
40 vuotisjuhlanäyttely
Pentti Linkolan siniristikantinen pamfletti Ihmisen puolesta – ei ketään vastaan ilmestyi vuonna 1960 käynnistäen nuorison parissa uuden kaltaisen rauhan ajattelun, mutta kohta myös pamflettien aallon.
Ydinaseiden vastaisen Sadankomitean perustaminen vuonna 1963 haastoi myös vanhat asenteet sodan ja rauhan kysymyksistä. Järjestön monisteet levisivät yliopistokaupungeissa ja kohta myös kaikki opiskelijalehdet olivat täynnä sen nostattamia teemoja. Sadankomitean ensimmäinen pamfletti Ydinasioita ilmestyi vuonna 1966, kuten myös saksalaisen lääkäri Bodo Mansteinin teos Ydinaseet ja väestönsuojelu, joka sai valtavan huomion lehdistössä. Samana vuonna Sadankomitea perusti myös Ydin-lehden, joka vast´ikään täytti 50 vuotta.
Järjestön parissa pohdittiin oman kustantamon perustamista. Tällainen oli jo Norjan rauhanliikkeen PAX-kustantamo, joka sittemmin on julkaissut satoja teoksia yhteiskunnan eri aloilta. Päädyttiin kuitenkin neuvottelemaan Kustannusyhtiö Tammen kanssa, joka perusti vuonna 1968 jo legendaarisen Huutomerkkisarjan. Sen toimituskuntaan kuuluivat Sadankomitean ja Yhdistys 9:n aktiiveja. Sarjassa ilmestyi runsaasti rauhanpoliittisia teoksia.
Sarjan kapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt ideoita pursuvalle joukolle, vaan Sadankomitea julkaisi edelleen itsekin teoksia. Tämän vuoksi perustettiin erillinen rauhankirjoja julkaiseva yhdistys 19.9.1977. Paikkana oli Vanhan kellarin Karhu kabinetti, jossa on perustettu yksi ja toinen muukin merkittävä järjestö.
Vuosittain yhdistys kustansi 4 – 5 kirjaa, joka sekään ei riittänyt. Niinpä Sadankomitea ja sitoutumattomien rauhanjärjestöjen kattojärjestöksi vuonna 1980 muodostunut Suomen Rauhanliitto-YK-yhdistys painattivat kilvan omia julkaisuja.
Näihin liittyi vielä vuonna 1982 perustettu Lääkärin sosiaalinen vastuu ry. Kaikki nämä järjestöt ovat erikseen tai yhteistyössä tuottaneet vähintään pari sataa sodan ja rauhankysymyksiin uppoutunutta perusteosta. Vuonna 1970 perustettu Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuslaitos ja Suomen rauhantutkimusyhdistys ovat olleen samanaikaisesti ahkeria kirjojen tuottajia.
Tähän näyttelyyn on koottu merkittävä osa kuluneen 40 vuoden ajan tuotannosta.
Useita teoksia on vielä saatavissakin, jos ei muualta, niin Rauhanaseman kellarista.
Jos haet sieltä kolme kirjaa ilmaiseksi, saat kaupan päälle vielä ostaa yhden!
NÄYTTELY ON ESILLÄ TYÖVÄENLIIKKEEN KIRJASTOSSA 19.9. – 17.11.2017
Taiteilijan 70-vuotisjuhlan kunniaksi Suomen Sarjakuvamuseo on koonnut kiertonäyttelyn ja juhlajulkaisun. Näyttely kartoittaa taiteilijan uran vaiheita ja nostaa sieltä esiin merkittävimmät teokset ja hahmot ja erityisesti läpi uran ulottuvan savolaisuuden. Minä Jope -juhlajulkaisu kattaa Pitkäsen uran huippukohdat sarjakuvanäytteiden, haastattelujen ja artikkelien pohjalta. Pyrkimyksenä on antaa mahdollisimman laaja kuva siitä, miten paljon yksittäinenkin sarjakuvantekijä pystyy halutessaan – ja pakon edessä – tekemään sekä vaikuttamaan useampaan sukupolveen. Kirja etenee aikakausittain ja peilaa tekijän tuotantoa ajan kulkuun ja sen tulkitsijana. Kirjan toimittavat pitkän linjan sarjakuvatoimijat Ville Hänninen, Vesa Kataisto ja Kari Puikkonen. Kirjan kustantaa Zum Teufel-kustannus.
Kotimaisten design-klassikoiden valmistajien, mm. Arabian ja Marimekon teettämien muistipelien lisäksi näyttelyssä voi tutustua esimerkiksi graafista suunnittelua ja katumuotia esitteleviin memory-peleihin. Myös taide- ja kulttuurihistoriallisten museoiden kokoelmista tuotteistetut muistipelit tulevat tutuiksi. Ne osoittavat, että nämä taiteeseen ja taideteollisuuteen liittyvät muistipelit ovat nousseet viime vuosina pienimuotoiseksi trendiksi Suomessakin.
Ulkomailla tällaiset taidetta ja taideteollisuutta esittelevät memoryt ovat olleet suosittuja jo pitkään. Niitä on tehty niin kirjasintyypeistä kuin arkkitehtuuristakin. Kotimaisten pelien lisäksi näyttelyssä on esillä ruotsalaisia, hollantilaisia, brittiläinen, ranskalainen, saksalainen, itävaltalaisia ja yhdysvaltalaisia taide- ja taideteollisuusmuistipelejä.
Ehkäpä pian näemme pahviset taide- ja taideteollisuusmemoryt uuden kohderyhmän käsissä. Miksipä niitä ei hyödynnettäisi vanhustyössä? Muotoiluklassikoiden kuvat voivat herättää yllättäviä muistoja: kenelle hankittiin Aalto-vaasi läksiäislahjaksi, kuka tiputti Kilta-kulhon lattialle, mihin Gardbergin veitset ja haarukat katosivat…